 |
| kukaan ei koskaan sanonut Leolle, että pakkasella täytyy käyttää hattua |
Synopsis: Leonardo DiCaprio joutuu westernissä ensin karhun ja sitten Tom Hardyn kiusaamaksi.
Elokuva: Tom Hardyssa on se jännä puoli, että tämä on niin muuntautumiskykyinen, että elokuvaa saattaa kulua 40 minuuttia ennen kuin tajuaa katsovansa Tom Hardya eikä esimerkiksi jonkun Seija-tätiä.
Leonardo DiCaprion kanssa tätä ei koskaan käy. Häntä katsoo näin: siellä se Leonardo-parka taas näyttelee henkensä edestä, kyntää naamallaan suossa raakaa puhvelinmaksaa hampaillaan repien, eikä siltikään saa Oscaria.
Homeallergikkona The Revenantia katsoo ilokseen: se tapahtuu lähes kokonaan ulkotiloissa. Home on tietenkin pienin Leonardon ongelmista. Tätä elokuvaa varten on luettu ne käsikirjoitusoppaat, joiden mukaan päähenkilön tielle pitää jatkuvasti sysätä uusia esteitä: aina kun kuvittelee, ettei mikään voi enää mennä enemmän pieleen, joutuu Leonardo veistelemään itselleen hevosenraadosta makuupussin. Iñárritu ei tee mitään kevyitä lauantai-iltapäivän viihde-elokuvia. Maalataan suurella siveltimellä, vaatimattomissa elämän ja kuoleman teemoissa.
Kanadan erämaamaisema näyttäisi astmaatikon silmin miltei houkuttelevalta, ellei kaikkialla olisi niin pirusti lunta ja karhuja. Elokuvan ainoat rakennukset ovat pawnee-intiaanin Leolle oksista ja karhuntaljoista kyhäämä improvisoitu suoja (perinnerakentamista!) ja reservaatin hirsitalot (hengittää! vapaa kemikaaleista!). Mietittävää myös: voiko hevosenraatomakuupussi homehtua? Noin niin kuin lyhytaikaisessa käytössä?
Leonardon karhun raatelemien keuhkojen rahina kuulostaa tutulta: elokuvateatteri, jossa tätä katson on valitettavasti homeessa ja joudun kiskomaan astmapiippua kaksin käsin. Tarjoaisin sinullekin, Leo.
Arvostelu: 3/5 saavuttamatonta Oscaria
Homearvostelu: 5/5 hevosenraatomakuupussia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti